maanantai 15. lokakuuta 2012

3kk rokotteet

3kk ja 1vk

Amanda sai tänään elämänsä ensimmäiset rokotuspiikit. Päivä meni hyvin, mutta illalla muuttui hieman levottomaksi, joten annoin Panadol supon. Siitä tuli kamala huuto, mutta ei onneksi kestänyt kauaa, ja osittain johtui väsymyksestä. Nyt on untenmailla tyytyväisenä. Seuraava yö pelottaa hieman, jos kuume nousee silloin, en tiedä millon uskallan mennä nukkumaan..



Mandi on oppinut kääntymään selältä vatsalleen. Nyt sitä pitää tehdä koko ajan, kun se on niin hauskaa. Kerran kääntyi myös vatsalta takaisin selälteen, mutta sitä en ole neidin nähnyt tekevän uudestaan. Onkohan vatsalla olo niin kivaa, ettei tartte kääntyä?

tiistai 11. syyskuuta 2012

Lahjakas serkku

http://www.youtube.com/watch?v=yFhBI0PtJ3I


Serkkuni mun. Hän ei ole ammattilaulaja (vielä).

lauantai 1. syyskuuta 2012

Nuha hellittää

8 viikkoinen

Nuha on kestänyt jo yli viikon, mutta Amanda on selkeästi jo paranemaan päin. Vaikkakin tyttö on ollut tänä aikana herkempi itkemään kuin yleensä, ei se silti ole estänyt hymyilyä ja nauramista. Reipas tyttö.

Huomenna iskä lähtee takaisin työmaailmaan, ja arki alkaa. Me tytöt jäämme kotiin kolmisteen. Odotan ilmojen viilenemistä ja puiden kellastumista. Odotan Mandin kasvamista ja kehityksen seuraamista. Jännä kuinka sitä edelleen vain odottaa, vaikka ei ole enää raskaana.


--

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Nuhanenä

7 viikkoinen

Pieni tyttäreni sairastui elämänsä ensimmäiseen nuhaan. Nenä on tukossa ja limaa valuu nieluun. Olen hoitanut pikkunuhaa vauvan nenäsumutteella, nenätipoilla ja nenäfriidalla. Nenäfriida on Amandan mielestä hauska kapistus. Kun äiti imee räkää sieraimesta, Amandaa alkaa aina naurattaa. Räkää ei tule paljoa, mutta pienikin määrä voi tuntua pahalta pienessä nenussa. Nenäsumute taas ei ole hauska kapistus ollenkaan. Iso suihkaus nenään säikäyttää tytön aina perusteellisesti. Ensimmäiset kerrat puhkesi itkuun samantien, mutta nyt ainoastaan heiluttaa käsiä paniikissa. Kaikki on kuitenkin ohi 10 sekunnissa, jonka jälkeen pääsee äidin syliin rauhoittumaan.



--

maanantai 20. elokuuta 2012

Yökyläilijä

6 viikkoinen

Amanda pääsi sunnuntaina Nipun vanhemmille yökylään. Juhlimme tuona iltana Nipun kanssa 4-vuotista yhteiseloamme käymällä syömässä ravintolassa, sekä juomalla hyvää juomaa ja nauttien toistemme seurasta. Ilta oli mahtava, vaikka välillä ikävä pääsi yllättämään.

Nyt olemme kotona ja talo tuntuu tyhjältä ilman pikku prinsessaa. Kohta haemme pikkuisemme takaisin, olemme olleet liian kauan erossa.

--

lauantai 11. elokuuta 2012

Muisto menneistä ajoista

5 viikkoinen

Sain muistutuksen siitä, kuinka tyhjää elämäni on ollut ennen lasta. Mandy on nukkunut lähes koko päivän. Olen saanut päivällä tehtyä päivittäiset tehtävät (pyykin pesu, astioiden pesu, pullojen pesu), sekä nukuttua illalla tunnin jo kahteen otteeseen.

Tylsää.

Elämä totisesti oli tylsää. En ymmärrä miten olen säilyttänyt järkeni kaiken sen tekemättömyyden keskellä. Olen yrittänyt täyttää sitä tyhjiötä eri keinoin: syömällä, juomalla, laihduttamalla... Loppujen lopuksi kaikki se on tuntunut turhalta.

Tälläisinä hetkinä muistan, että olen aina halunnut lasta ja osaan taas arvostaa kaikkea tätä, vaikka väsyttäsi nousta yöllä ylös syöttämään pientä rakasta.


--

tiistai 7. elokuuta 2012

Hymy

1 päivä vajaa 1kk

Amanda heräsi aamupäiväunilta erittäin suloisesti. Kun isi otti tytön syliin, puhkesi pieni prinsessa hymyilemään. Hymyä kesti pitkään, vaikka ilme vaihtuikin välillä hämmästykseksi. Mutta isin kannustuksella tuli aina vain uusi ja uusi hymy.


--

lauantai 4. elokuuta 2012

Amanda

4 viikkoinen

On omituista ajatella, että minulla on lapsi. Tytär. On omituista ajatella, että tuo elämä on kasvanut sisälläni ja nyt se kasvaa silmissäni. En vieläkään aina käsitä arjen kaaoksessa, että tuo pieni elämä on tullut minusta.

Pää lyö tyhjää joka päivä. Jopa päivän ruokalistan miettiminen käy liian haasteelliseksi. En osaa enää istua paikallani ja syödä lämmintä ateriaa. Jos teen niin, hotkin, koska en tiedä milloin joudun taas nousemaan ja ottamaan tuon pikkuisen syliini.

Tuutulaulut saavat minut itkemään. Niiden laulaminen hänelle tuottaa tämän takia vaikeuksia. Minun pitää vain laulaa samaa laulua monta kertaa ja olla ajattelematta sanoja. Amanda pitää Sininen uni -laulusta. Yritin opetella sen sanoja jo raskausaikana, mutta ne eivät jääneet päähän. Nyt muistan ne vain muutaman harjoittelukerran jälkeen.


Uusi puuhamatto on kiva.

--

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Living in a blur

2 viikkoa vanha

Päässä humisee. Tunnit vaihtuvat kuin minuutit ja päivät kietoutuvat toisiinsa. Itsensä ruokkiminen tuntuu haasteelta, vähäpätöiseltä. Kaikki pyörii uuden pienen elämän ympärillä. Se sanoo: "Minä olen täällä! Huomatkaa minut! Minä tahdon! Etkö sinä nyt ymmärrä mitä minä selitän?" Sanat tulevat ilmeinä, eleinä, äänähdyksinä, huutona ja itkuna.

Hän haluaa ruokaa. Laitan korvikkeen lämpenemään vesihauteeseen, siinä kestää aina liian kauan. Yritän tarjota rintaa odotellessa. Ei käy. Hän vääntää selkänsä kaarelle ja yrittää päästä pois. Vaihdan asentoa, uusi yritys. Hän ottaa rinnan suuhun, mutta sylkäisee sen nopeasti ulos. Ei käy. Yritän taas, hän alkaa hermostua. Hän kääntää päätä pois ja huutaa selkä kaarella. Ei käy. Minä luovutan.

Liian vähän. Pieni elämä vaatii lisää. On mahdotonta tietää etukäteen, kuinka nälkäinen toinen on. Lisää tulee, ihan kohta. Hetki kestää, että lämpenee. Ei käy. Nopeammin ruokaa. Huuto. Yritän rauhoitella, ei mitään hätää, kohta saat lisää. Sormi suuhun, se auttaa aina. Hän yrittää kovasti saada ruokaa sormesta, mutta turhaan. Ilme muuttuu harmitukseksi, kun hän huomaa, että sormi olikin huijausta. Pullo on lämmin, äkkiä ennen kuin tulee uusi huuto.

Rauhallista. Pullo on tyhjä, ja hän vaikuttaa tyytyväiseltä. Uniselta. Nostan varovasti, että voin röyhtäyttää. Hän ei pahastu. Tulee hieno röyhtäys, toinenkin. Jätän hänet hetkeksi rintakehän päälle. Siinä hän tuhisee, tyytyväisenä. Tunti kuluu nopeasti. Uskallanko siirtää hänet viereeni? Jos hän herää, eikä pysykään unessa? Uni painaa omia silmiäni ja meinaan nukahtaa vauva sylissä. Pakko yrittää. Lasken hänet varovasti omalle paikalle tyynyni viereen. Hän äänähtää ja ilme muuttuu. Alkaa huitominen. Ota syliin. En tahdo olla tässä. Takaisin syliin, hän rauhoittuu taas. Hetken päästä uusi yritys. Nyt se onnistui, hän pysyi unessa. Pääsen vihdoin ummistamaan silmäni.

Huuto.

--


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Viikkojaiset

1 viikon vanha

Vaikka tämän piti olla raskaus blogi, jatkan silti kirjoittamista tänne samaan.

Papu täytti tänään yhden viikon! On kiehtovaa huomata, kuinka erillaiselta tyttö näyttää jo viikon vanhana, kuin vastasyntyneenä. Omasta mielestä kaikki juuri syntyneet vauvat näyttävät vanhoilta ukoilta, ja niin näytti Papukin... en voi sanoa rehellisesti, että pidin Papua samantien maailman kauneimpana lapsena, ja ehkä vähän säikähdinkin sitä aluksi. Mutta viikon varrella tytön kellertävyys on kadonnut kokonaan ja silmät avautuneet oikein suuriksi. Piirteet ovat muutenkin sirontuneet mielestäni, nyt hänet tunnistaa tytöksi.


Koiru on ottanut isosiskon tehtävän hyvin vastaan. Jos vauva nukkuu sohvalla, nukkuu koiru yleensä vieressä. Jos koiru on muualla, juoksee se heti vauvan luo, jos vauva ääntelee.


Tein viikkosynttäreitten kunniaksi herkullisen marjarahkatortun, hyvästä kaupan valmispohjasta.

--

torstai 12. heinäkuuta 2012

Tulihan se sieltä

Päättihän se pikku "papu" tulla ulos viimeinkin :)

Rakas tyttäreni syntyi 8.7, painoi syntyessään 3865g ja oli 49cm pitkä. Minulle tehtiin kiireellinen sektio, kirjoitan synnytyskertomuksen myöhemmin (kun en ole näin väsynyt).


Papu näytettiin minulle heti punnituksen jälkeen.


Ensimmäisenä päivänä osastolla.


Kotona ensimmäistä päivää. Koiru tutustuu tulokkaaseen.

Luonnetta tytöllä riittää, ja tahtoa. Rintaruokintasta olen luopunut jo osastolla. Tyttö on niin malttamaton, ettei jaksa rinnalla olla. Suuttuu tisseille kun sieltä ei tule kunnolla ja tarpeeksi nopeasti. Herätessä on tasan 5 minuuttia aikaa laittaa korviketta tai äidinmaitoa pulloon, lämmittää ja saada se suuhun, muuten tulee kamala huuto! Ja eihän sitä koskaan kerkiä, joten huuto siitä aina tuleekin. Minua ei haittaa maidon pumppaaminen pulloon yhtään, tämä järjestely käy hyvin meille molemmille.

Papulla on oikeassa poskessa pieni hymykuoppa, joka tulee näkyviin aina kun tytölle tulee refleksihymy. En malta odottaa oikeita hymyjä, jo nyt nuo pienet hymynpoikaset ovat niin valloittavia että! Tyttö näyttää aivan isältään ja on myös samaa luonnetta, sen huomasi hyvin eilen: Illalla papu oli erittäin levoton ja pissasi monta kertaa, huusi ja kitisi. No isillä meni hermot. Sanoin, että tämmöisiä nämä vauvat oikeasti ovat, eivät ne aina osaa olla kiltisti. Minulta papu lienee perinnyt ainoastaan hiusten värin.

--


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Ei vieläkään

40+3

Tässä alkaa mennä hermot. Se, että ihmiset sanovat minulle, että vauva tulee kun on tullakseen, ei ole yksikään jäänyt tulematta, ei auta tai lohduta minua ollenkaan. Ärsyttää vain enemmän. En jaksa, tai minua ei enää edes kiinnosta tehdä mitään. Tiskit kerääntyvät taas tiskipöydälle, kun minä en ole niitä sieltä korjaamassa astianpesukoneeseen. Ei sillä, että tässä huushollissa olisi kaksi aikuista...

Tänään on taas pakko päästä ostamaan jotain. Se on ainoa asia, mikä auttaa tähän ahdistukseen. Aion suunnata Tarjoustaloon, siellä oli isoja säilytyslaatikoita 3 kpl 10e, niitä olenkin tarvinnut, mutten raaskinut ostaa, kun oikea hinta on lähes 7e/kpl... Ne sopivat kätevästi sohvamme säilytystilaan.

Toinen mikä auttaa tähän oloon on ajatus siitä, että tänään on kuukautiskiertoni ja ensimmäisen ultran mukaan 40+1... No, se ei auta paljoa, mutta edes vähän.

Nyt lähdemme koirun kanssa apteekkiin ostamaan punkkipantaa...

--


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Joko?

40+1

Vauva on puskenut ja potkinut masussa koko illan, eikä tunnu rauhoittuvan millään. Onko se hyvä merkki? Kävin tänään toivottavasti viimeisessä neuvolassa. Sijainen sanoi, että on hyvä merkki, jos vauva tuntuu "poraavan" itseään alaspäin. Sitä se tuntuu todellakin tekevän.

On ihanan epämukava olo, kun vauva liikuskelee. Pitäisi vaan saada supistuksia, vesien menoa, limatulpan lähtöä... jotain. Toivonko liikaa, jos toivon, että tänä yönä tapahtuisi jotain? Aikooko vauva sittenkin olla viikon vielä sisällä, niinkuin alunperin olin toivonut? Onko liian myöhäistä muuttaa sitä toivetta? Muuten ei haittaisi odottelu, jos jaksaisin vaikka siivota, tai edes piirtää, tai pelata edes koneella, mutta kun en jaksa tehdä mitään, en edes nukkua... aika käy pitkäksi ja on niin tylsää. Olen liian levoton lukemaan kirjaa, tai täyttämään ristikkoa, tai katsomaan elokuvaa.

Toiveet synnytyksestä katoavat heti kipujen ja vauvan liikkeiden hävitessä, ehkä minusta ei koskaan tulekaan äitiä?

--

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ilta

40+0

Olen ollut koko päivän kärsimätön. Kuulostellut supistuksia, tai mitä tahansa merkkejä synnytyksen käynnistymiseen liittyen. Vielä muutama päivä sitten olo oli mitä mainioin, eikä jalatkaan näyttäneet tukeilta, niinkuin ne näyttävät nyt. Niitä ei tunnista jaloiksi. Tai ehkä niitä voisi erehtyä luulemaan norsun, tai sarvikuonon koiviksi...



Sain silitettyä uudella höyryraudalla vauvan pinnasängyn lakanat. Ensimmäinen kerta höyryraudalla silittäen. Muistan ainoastaan silittäneeni jotain kun asuin vielä äidin luona. Siellä oli sellainen vanhanaikainen sähkösilitysrauta, ei mitään höyryhienouksia, tekstiilit piti itse suihkuttaa kosteiksi suihkepullolla. Muuta en sitten olekaan tänään saanut aikaiseksi.

Vauva on tänään möyrynnyt masussa, tuntuu haluavan ulos, mutta ei näytä tietävän miten se tehdään. Toinen yrittää tunkea itseään milloin navan, millon kylkiluitten läpi. Kerätessä tavaroita lattialta, tai noustessa ylös pitkään istumisen jälkeen saattaa tulla kivuton supistus, muita tuntemuksia ei tänään ole oikeastaan ollut.

Odotan "innolla" nukkumaan menoa. En kyllä usko, että mitään tapahtuu yön aikana.

--


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Valmiina

39+3

Nyt on pinnasänky ja hoitopöytä, sekä vaatelipasto valmiina vauvaa varten. Laitoin äidin vanhat Nalle Puh taulut seinälle, sopivat sinne hyvin. Tiikeri on oikeasti yölamppu, ja sopii hyvin hoitopöydän viereen, jos tarvitsee lisävaloa. Vaippapaketti on valmiiksi avattu, kun oli pakko ihastella ja ihmetellä pienenpieniä vaippoja.



Ihaan kävin ostamassa tänään. Vauvan ensipehmo pupu pitää olla sininen/turkoosi, jotta se sopii hyvin vaaleanpunaisen kanssa. Nuo kirahvilakanat löysin jo monta kuukautta sitten, mutten ostanut niitä aluksi. En kuitenkaan saanut niitä mielestäni ja oli pakko käydä kuitenkin hankkimassa ne. Pienelle Merenneidolle tietysti Ariel aiheinen tyyny ja viltti.

Nippu käy jo malttamattomaksi. Kysyy joka päivä, että tuleeko vauva jo. Olen pakannut sairaalakassin jo valmiiksi. Ostin vaaleanpunaisen päiväkirjan, johon aion kirjoittaa käsin vauvan päivistä, ihan niinkuin äiti oli kirjoittanut minusta. Se on paljon helpompi säilyttää vauvan ollessa aikuinen voin antaa sen hänelle omaksi. Aion myös teettää valokuvia mitä otan vauvasta, digitaaliset kuvat eivät ole niin säilyviä. Minulla on myös erillinen vauvakirja, johon voi kirjoittaa vauvan kohokohdat, ensimmäiset askeleet jne.

Nyt vain odotellaan vauvaa tulevaksi.

--

torstai 28. kesäkuuta 2012

Kun minä synnyin

39+2

Olin vallan unohtanut, että äidin kuolinpesästä oli pelastunut päiväkirja minusta vauvana. Ote kirjan alusta:

23.2.1986

Sinä ja lääkäri valitsitte tämän sunnuntain syntymäpäiväksesi; tähdet eivät määrää kohtaloasi koska tulit maailmaan keisarileikkauksella kello 16.06.
Silmäsi olivat heti auki ja katsoit äitiä terävästi lääkärin nostaessa sinua vihreän leikkausliinan takaa näkyviin. 

                                                                 Painosi oli 3530gr
                                                                 Pituus        50cm
                                                                 Pisteet       10

Ja lastenlääkärin mielestä sinulla on BB:n suu!
Sitä riemua kun äiti näki sinut ensi kerran : terve ja kaunis tyttö!
Ennen osastolle menoa kävit vielä vilkaisemassa äitiä.

Ne joilla meni ohi tuo "BB", äiti viittaa sillä Brigitte Bardot -nimiseen näyttelijään. Sain kuulla siitä usein. Tämä päiväkirja on todellinen aarre, voin sen avulla tuntea äitini lähelläni aina kun tarvitsen tukea oman tyttäreni hoidossa


Kiitos äiti.

--

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Vaunut

37+6

Tänään tulivat meille tilaamamme vaunut.


Vaunujen mukana tuli jonkinnäköiset kirjalliset ohjeet, mutta ei yhtään kuvallista ohjetta kasaamiseen tai muuhun. Oli siinä selviteltävää.


Koiru pääsi heti testaamaan vaunukyytiä!


Siinä ne nyt nököttää. Meidän uuden kirjahyllyn vieressä. Niin ja tuo valkoinen on se pöytä, jonka maalaamiseen meni ikuisuus...

Asunto alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta. Enää puuttuu oikeastaan matot. Ehkä vielä joku pieni lipasto olisi mukava, tuota säilytystilaa kun ei koskaan tunnu olevan liikaa.

--

torstai 14. kesäkuuta 2012

Takaisin kotona

37+2

Turun reissu oli ihana! Se puhdisti mielen ja sielun kaikista ikävistä ajatuksista.

Kotiin vastaanotto vaan olisi voinut olla mukavampi...Pyysin Nippua bussipysäkille vastaan, mutta ei "päässyt", kun oli tekemässä ruokaa. Olin ilmoittanut tuloajan hyvissä ajoin, mutta näköjään ei herralla ollut missään vaiheessa aikomustakaan tulla vastaan. Kotona odotin jonkin näköistä tunnekuohua, mutta sitä ei tullut. Koiru oli kyllä innoissaan aluksi, pissatkin lorahti eteisen lattialle, mutta sitten se iskän tekemä ruoka vei äitin kotiin tulosta voiton.

Koko illan Nippu oli kuin olisin ollut koko ajan kotona, ei edes myöntänyt, että olisi ollut ikävä. Nukkumaan menon aikoihin alkoi kiukuttelu. Yöllä sitten heräsin pienestä horroksesta pusutteluun. Pussailimme hetken, olisimme varmaan jatkaneet pidemmälle, mutta "esikoisemme" Kida päätti ilahduttaa meitä hyppimällä sänkyyn, ja vaikka siirsin koirun alas kerta toisensa jälkeen, jatkoi hän sitten sydäntä raastavalla itkulla lattialta. No, tunnelmahan siinä meni.

Aamulla oli neuvola, Nippu jäi vielä nukkumaan. Neuvolasta annettiin mukaan niitä samoja tikkuja, millä testataan virtsan proteiini ja sokeri. Sain käskyn tarkkailla proteiinia, koska se näytti tänään plussaa. Hemoglobiini oli tipahtanut 114, ja terveydenhoitaja suositteli minulle lisärautaa.
Sf-mitta 35cm, eli lähelle yläkäyrää päästiin taas...

Matkalla neuvolasta kotiin näin Nipun bussipysäkillä. Olin niin iloinen, kun näin hänet vielä, ennen kuin toinen menee töihin, että melkein juoksin pysäkille. No, ainakin vaapuin minkä kerkesin. Nippu oli perinteisellä aamutuulellaan, joten minun aurinkoinen ilmeeni ei ilahduttanut häntä tippaakaan. Itkuhan siinä sitten taas tuli.

Itku silmässä menin apteekkiin, hain rautaa. Sitten kaupan kautta kotiin. Kävin koirun kanssa aamupissalla, syötiin aamupala, pelasin hetken Sims Medievalia ja sitten mentiinkin nukkumaan päiväunet.

Nyt pitäisi ruveta hieman siivoamaan, sitten alkaakin odotus. Huonekalujen odotus. En yhtään tiedä mihin aikaan ne saapuvat. Jossain klo 16-21 välillä... Toivotaan, etteivät nyt tuo niitä kamalan myöhään. Viimeksi kun tilasimme astianpesukoneen, toivat sen kello 21 jälkeen...

Mutta nyt pyykinpesuun!

--


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kohti Turkua

36+6

Muutaman tunnin päästä matka kohti Turkua voi alkaa. Herätyskello oli soimassa yhdeksältä, mutta heräsinkin jo seitsemältä kamalaan vatsan kurinaan, oli pakko nousta syömään jotain.
Illalla pesin osan vauvan vaatteista, sekä vauvan täkin, pyyhkeet ja lakanat. Nyt joka paikassa tuoksuu ihana huuhteluaine. Vauvan heiluessa masussa heilun minä samalla, niin kamalat voimat on pikkuisella.
Nyt on pää niin tyhjä, etten jaksa kirjoittaa enempää. Seuraava päivitys keskiviikkona tai torstaina.

--

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Isoäidin lihapullat

36+4

Tänään käytiin Nipun kanssa taas Itiksessä, Jyskissä. Sieltä ostettiin sänkysohvadivaani, lipasto, kirjahylly, pinnasängyn patja ja silityslauta. Tavarat tulee meille torstaina. Ne olisi saanut heti maanantaiksi, mutta silloin olen jo Turussa ja Nipulla iltavuoro, niin ei täällä sitten ole ketään kotosallakaan.

Kuva otettu netistä. En ehtinyt ottaa kuvaa tekemistäni pullista, meni niin nopeasti.

Tein tänään ruuaksia itsetehtyjä lihapullia ja valmis valkosipulikermaperunoita. Ja salaattia, jota Nippu ei kyllä syönyt yhtään. Oli todella hyviä lihapullia, voisin laittaa reseptin tänne.

Valmistusaineet:
1 dl       kermaviiliä
1/2 dl    korppujauhoja
1           sipuli
400g     paistijauhelihaa
1           muna
1 tl        suolaa
1/2 tl     paprikajauhetta
1/2 tl     mustapippuria
ripaus    valkopippuria


Valmistusohje:

Aloita lihapullien teko sekoittamalla
kermaviili ja korppujauhot keskenään.
Anna turvota n. 10 min.
Hienonna sipuli.Yhdistä kaikki ainekset.
Sekoita lihapullataikinaksi tasaiseksi.
Muotoile taikinasta lihapullia vedellä kostutetuin käsin.
Paista lihapullat uunipellillä
leivinpaperin päällä 250 asteessa
n. 15 min tai kunnes kypsiä.

Aioin tehdä uudemmankin kerran tuolla ohjeella.

Vaavi on tänään kääntyillyt ja vääntyillyt paljon masussa. Kävely Itiksessä otti taas koville. Välillä vaavi puskee lantiota niin paljon, että tuntuu kuin olisi vauva jo tulossa ulos.

--



perjantai 8. kesäkuuta 2012

Ulkoilua

36+3

Tänään ollaan koirun kanssa ulkoiltu.

Ensin kävimme pienellä aamupissalenkillä. Myöhemmin levitimme läheiselle nurmelle viltin ja köllimme auringon paahteessa. Mitään herkkuja ei ollut mukana, pelkkää vettä molemmille. Koirulla kyllä oli hieman tylsää, kun ei oikein ollut ihmisiä tai koiria lähettyvillä. Ainoat katseltavat olivat harakat ja naakat, eikä niitäkään ylettänyt jahtaamaan. Minä täytin ristikkoa, mutta jalat puutuivat istuessa ikävästi. Emme sitten jaksaneet olla puolta tuntia pidempään.

Veimme viltin ja muut tavarat kotiin ja jatkoimme ulkoilua lenkkeilyn merkeissä. Teimme melkein tunnin lenkin, jonka päätimme bussipysäkille, jossa odotimme Nipun saapumista töistä. Koiru ihmetteli mitä me siinä oikein seisoskeltiin, mutta mikä riemu siitä syntyikään, kun iskä kipusi ulos bussista.

Pitkän ulkoilu-urakan jälkeen maistui koirulle ruoka hyvin. Myöhemmin menivät isin kanssa nukkumaan päiväunet. Sillä aikaa minä laitoin astiat koneeseen ja pyykit pyörimään.
Lepäilyn jälkeen Nippu lähti kauppaan, ja me lähdimme iskää vastaan hieman myöhemmin.

Nyt on pyykit kuivumassa, koiru saanut uuden ison puruluun, Nippu tehnyt ruokaa. Voisin ruveta piirtelemään.

Btw:(Iskä=Nippu)

--

torstai 7. kesäkuuta 2012

Possuilua ja aurinkoa

36+2

Muutaman herkuttoman päivän jälkeen iski tänään kamala herkkuhimo. Oli pakko saada jätskiä ja sipsiä. Nyt on ne syöty, onneksi ei jäänyt huono omatunto, varmaan siksi, koska olin niin kiltisti muutaman päivän. Kyllä huomaa aina kun on syönyt herkkuja, vaavi alkaa potkia ja myllertää niin että!

Kävimme koirun kanssa Hakaniemessä moikkaamassa "tätiä". Istuimme viltillä ja nautiskelimme auringosta. Sain hieman punoitusta hartioihin, vaikka ei kauaa ehditty olla ulkona.

Ensiviikolla olisi Turun reissu tiedossa. Hieman jännittää lähteä niin pitkälle näin raskaana. Silloin ollaankin jo täysiaikaisia.

--

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Se on kuin yö

36+1

Tänään oli viimeinen neuvolalääkäri ennen synnytystä. Kohdunpohjankorkeus oli sama kuin viimeviikolla, eli 32, päästiin takaisin keskikäyrälle, mistä aloitettiinkin. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt, lääkäri ei sanonut mitään selkeää mittaa. Kohdunsuu edelleen kiinni, mutta selkeää valmistautumista kuulemma tapahtunut.

Nyt tuntuu siltä, että vaavi taitaa sittenkin viihtyä masussa laskettuun päivään asti. Se on ihan hyvä, niin saa ehkä tehtyä ja hankittua kaiken mahdollisen valmiiksi, eikä jäisi liikaa keskeneräisiä asioita.

Leikkasin koirulin kynnet tänään, jotka olivat päässeet taas kasvamaan aivan liian pitkiksi. Huono äiti, huono äiti. Koirusta parasta leikkuussa on sen jälkeen tuleva palkinto, ja katsoo joka kerta, että se varmasti myös tulee! Tällä kertaa palkinto oli ohuen ohut hunajapaahdettu broilerinleike.

Tämänpäiväinen piirrutus minusta ja Nipusta (Aladdin -elokuvassa):



--

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Äidin helmoissa

36+0

Hame. Maailman paras keksintö! Varsinkin näin raskaana on ihanaa, ettei tarvitse laittaa housuja jalkaan. Ostin kaksi samanmallista, eri väristä hametta KappAhlilta, ne ovat isoa kokoja ja vyötärössä on todella joustava iso resori, joka mukautuu ihanasti vauvamasun ympärille.


Masu painaa nyt todella paljon. Shoppailu oli rankkaa, paine tuntui lonkassa inhottavasti ja joka kerta kun vaavi muljahti masussa, oli pakko pysähtyä. Puhumattakaan öisistä vessareissuista, kun pitää punnertaa ylös sängystä ja tuntuu, että koko maha halkeaa.

--

maanantai 4. kesäkuuta 2012

37.

35+6

Viikko kolmekymmentäseitsemän.

Unirytmi on vaihtunut ihan selkeästi. Heihei kahdeksan tunnin yöunet. Tunnen jostain syystä tarvetta nousta aikaisin aamulla (kello kahdeksan on aikaisin), syödä aamupalan, käydä koneella ja painua takaisin nukkumaan. Viimeyönä nukuin kyllä ainakin viisi tuntia melkein putkeen, se on viimeaikaisiin yöuniin verrattuna todella hyvin!

Raskausoppaissa sanotaan, että kohtu on nyt korkeimmillaan. Minulla vatsa on laskeutunut jo jonkin aikaa sitten, ei ole pitkään aikaan ollut epämukavaa oloa istuessa (paitsi kun vaavi potkii kylkiluihin), ja pystyn syömään enemmän kuin kaksi leipää tulematta ähkytäyteen. Oikeastaan ruokahaluni on lisääntynyt selvästi. Tuntuu, että tankkaisin tulevan varalle. Koko ajan on nälkä.

Neljä viikkoa. Neljä! Mihin kaikki viikot ovat kadonneet? Luulin, että aika olisi madellut jo kun viikkoja olisi 10 jäljellä, mutta nyt tuntuu, että päivät vain vierivät eteenpäin hurjaa vauhtia. Kohta saan syliini pienen merenneitoni <3

--

29

35+6

On omituista, että jäljellä olevat päivät alkaa kakkosella. Se tuntuu niin vähältä, ja se onkin!

Tulin juuri perhevalmennuksesta, jossa käsiteltiin synnytystä. Siellä kerrottiin kaikki samat asiat mitä Kätilöopsiton tutustumisellakin. Saimme nähdä videon synnytyksestä, jostain 90-luvulta. (Luulisi, että tuommoisiakin voisi vähän päivittää, ääni ja kuvanlaatu erittäin huonoja...) Ei, siinä ei näytetty alapään venymistä kun vauva puski ulos. Video oli oikein hyvällä maulla tehty ja todella helppo katsella.

"Olen yhdeksännellä kuulla raskaana." Kuulostaa niin hienolta. Tätä olen odottanut viime syksystä asti, silloin se tuntui vielä niin kaukaiselta asialta. Jokainen kipu, paineen tunne ja supistus tulevat minulle kuin lahjana, lupauksena tulevasta synnytyksestä. Ei enää kauaa, kohta se on täällä.

Olen nukkunut viime yönä erittäin huonosti. Nukahdin ensimmäisen kerran vasta kolmen aikoihin, jonka jälkeen heräilin puolentunnin välein vessaan. Vaikka yöllä vessahätä ei olisi kova, jos tunnen pienenkin hädän, en voi nukahtaa uudestaan, vaan rakko on mentävä tyhjentämään. Sitten olikin herätys puolikahdeksalta, mutta heräsinkin Nipun kanssa samaan aikaan, eli varttia vaille seitsemän... Valmennuksen alussa oli luento synnytykseen liittyvistä asioista, jonka aikana meinasin nukahtaa monta kertaa. Tuli mieleen koulussa istuminen heti aamusta, yhtä voimaton ja unelias olo. Onneksi piristyin videon aikana. Sen siinä näkee taas: olen visuaalinen ihminen.

Nyt koirun kanssa aamupäiväunille!

--

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Koiran ehdoilla

35+4

On se kumma, kuinka huonosti ihmiset käyttäytyvät ulkona!
On kaikenlaista väkeä, jota pitää olla koko ajan muistuttamassa hyvistä käytöstavoista ja ulkonaliikkumissäännöistä.

Listataanpas tähän muutama ihan perus sääntö:

1. Ulkona ei saa istua toimettomana! Ei penkillä, ei aidalla, tai tien laidassa. Jos on pakko istua, niin katsothan, että istut selkänojaan nojaten, etkä epäilyttävästi kumarassa.


2. Ulkona ei saa seistä toimettomana! Jos seisoskelet ulkona, katsothan, että sinulla on jotain tekemistä, minkä takia seisot paikallasi. Missään nimessä älä kumartele kaivamaan maassa olevaa kassia!


3. Ulkona saa kävellä. Muutamia poikkeuksia tähänkin löytyy: ethän kävele kumarassa, horjuen, tai muuten epäilyttävällä tavalla.


4. Ulkona ei saa kannella isoja kasseja mukanaan. Pieni laukku käy, isommat voi jättää kotiin, tai viedä autolla.

Jos kaikki noudattaisivat yhteisiä pelisääntöjä, olisi tämä yhteiselo paljon mukavampaa. Eikä tarvitsisi olla aina muistuttamassa huonotapaisia ihmisiä.

Mennään koiran säännöillä!

Terveisin 
 -Kida



--

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hedelmä herkuttelua

35+3

Ostin kaupan viereisestä kojusta kilon mansikoita. Lisäksi kotiin lähti mukaan vesimeloonia ja kiiwejä. Tein niistä istelleni herkuttelu välipalan. En kyllä usko, että jaksan syödä kaikkea kerralla. Lautaselle mahtui 1/4 vesimeloonia, 2 kiiwiä ja puoli kiloa mansikoita.



Herkkujen lisänä maistuu jääkylmä Pepsi-Max. Vaavi tykkää, potkuja satelee.

--

torstai 31. toukokuuta 2012

Ompelua

35+2

Vaipoille kankaiset taskut. Tai miksikä tuota nyt kutsuisi...

Hain Eurokankaasta halpoja jämäkankaita, ja päätin tehdä niistä pienen seinäkangastasku -jutun.
Hoitopöydän alatasosta on vaikea kurkotella vaippoja, joten on kätevämpää, että ne ovat paremmin käden ulottuvilla ja sopivalla korkeudella.

Tein ensimmäiseksi pohjan taskuille. Minulla oli turkoosia kangasta, joka oli liian ohutta yksikseen pohjaksi, joten laitoin kankaan väliin tukevaa mansikkakuvioista verhokangasta. Mansikat näkyvät hauskasti kankaan läpi. Taskut tein värikkäästä verhokankaasta, joka sattuu olemaan samaa kuosia kuin olohuoneen verhomme, mutta eri väreillä. Taskujen sisäpinta on samaa kangasta kuin pohja.





Lisäsin jokaisen taskun vasempaan kulmaan erillaisen rusetin.


Lopulta kello tuli niin paljon, että päätin lopettaa tältä päivältä ja jatkaa huomenna. Pitäisi vielä keksiä jonkunlainen kiinnitys systeemi tuoho. Ehkä pienet kankaiset koukut, joista sen saa hienosti riippumaan seinälle. Taskuista tuli mukavan kokoiset, sinne mahtuu monet vaipat ja muuta tarpeellista tavaraa. Tämän piti olla vain kokeiluversio, ajattelin, että tekisin vielä hienomman, paremmista kankaista, mutta saa nähdä miten sitä jaksaa, tuokin on ihan hyvä.

--

maanantai 28. toukokuuta 2012

Supistuksia

34+6

Eilen Nippu kertoi, että hänellä on iskämasennusta. Ymmärrän häntä hyvin, en ole itsekään ollut hirveän hyvässä kunnossa viime aikoina. Onneksi toinen piristyi sitten siinä, kun yritin häntä piristää, ja varmasti jo se, että sai sen asian edes sanottua ääneen. Nipulla on selkeä pesänrakennusvietti. Eilen yölläkin oli pakko ruveta siivoamaan asuntoa yhtäkkiä. Voi minun rakasta.

Viime yönä elin jännittäviä aikoja. Tunsin alussa menkkamaisia kipuja alavatsassa, jotka menivät aina nopeasti ohi, mutta tulivat n. 10-15 minuutin päästä takaisin. Sen jälkeen kivut kovenivat hiukan, tunsin kiristystä vatsassa samalla kun kipua tuntui. Niitä tuli muutamaan otteeseen, katsoin kellosta, että ehkä noin 10 minuutin välein. Sitten kivut kovenivat taas, kipu alkoi tuntua jo selässä asti. Niitä tuli noin 7-10 minuutin välein. Kuitenkaan kivut eivät missään vaiheessa menneet sietokyvyn rajoille, ne tuntuivat hillityiltä, enkä tuntenut edes tarvetta ottaa särkylääkettä, joten annoin itseni nukahtaa rauhassa.

Aamuyöstä kivut olivat kadonneet, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Olin nähnyt unta, että synnytin, joten meni hetki, ennen kuin osasin ajatella mikä osa oli ollut unta ja mikä totta. Mutta kyllä ne supistukset olivat totta, sanoin niistä Nipullekin.

Aamulla oli perhevalmennus, kello 8.15. En ymmärrä miksi ihmeessä sen pitää olla niin aikaisin. Mutta sinänsä hyvä, sillä Nippu pääsi tulemaan mukaan, ennen kuin lähti töihin. Siellä puhuttiin vauva-ajasta ja imetyksestä. Saimme myös vieraaksi kolmikuisen vauvan äitinsä kanssa, ja äiti kertoili synnytyksestä ja vauva-ajasta kotona. Saimme myös esittää kysymyksiä.

Valmennus loppui 9.30, ja Nipulla oli siinä vaiheessa jo vähän kiire töihin. Annoin Nipulle suukon ja toivotin hyvät työpäivät (mikä aina naurattaa Nippua kauheasti, kuulostaa kuulemma niin sarkastiselta). Itse menin kirjastoon palauttamaan lainaamani kirjat. Kotiin päästyäni menimme koirun kanssa aamupisuille, jonka jälkeen otimme pienet aamupäiväunet. Sitten lähdinkin kohti Kätilöopistoa, tutustumaan synnytysosastoon.

Siellä ei tullut paljoakaan uutta tietoa (olen niin hyvin perehtynyt kaiken maailman oppaista ja kirjoista), mutta oli hyvä nähdä paikat etukäteen, ennen kuin sinne menee. Onneksi en ollut ainoa isätön siinä ryhmässä, vaan oli pari muutakin, joiden miehet olivat töissä.

Kerroin kätilölle viimeöisistä supistuksistani ja hän oli sitä mieltä, ettei enää kuulostaneet harjoitussupistuksilta, koska olivat asteittain koventuneet, mutta sanoi, että jos tosiaan menivät ohi, niin ei mitään hätää sitten. Vauva möyrysi masussa koko esittelyn ajan, missä jouduimme istumaan paikallaan. Välillä tuli teräviä kipuja, tuntui, että vauva puski päällä lantiota. Siinä tuli sitten vähän irvisteltyä, kun ei mitään mukavaa ollut. Kätilö kysyi minulta esittelyn lopussa, että supisteleeko minua vielä. Sanoin, että ei ole yhtään supistellut nyt päivällä, vauva vaan pitää niin hurjaa menoa vatsassa. Sanoi sitten vielä, että jos rupeaa tulemaan usein samallaisia supistuksia, eikä meinaa mennä ohi, niin rohkeasti vaan soittoa sinnepäin. Se oli hyvä tietää, se kun on niin epävarmaa ollut minulle, että milloin "saa" soittaa ja milloin se on turhaa.

Kotimatkalla iski kamala suolasenhimo! Siis kaupan kautta kotiin ja sipsipussi mukaan. Nyt taidan mennä koirun kanssa pötköttämään, ehkä vähän nukkumaankin.

--

lauantai 26. toukokuuta 2012

Shoppailua ja pullan tuoksua

34+4

Tänään on ollut pitkä päivä.

Heräsin jo kahdeksan maissa aamulla, enkä enää saanut unta. Huomasin, että Nippu oli nukahtanut lattialle, mihin oli illalla käynyt makoilemaan koirun kanssa. Tosin koiru oli nukkunut lopulta minun peittoni alla. Katsoin koirua, joka näytti siltä, että olisi hätä, joten kampesin itseni ylös sängystä ja lähdimme lenkille. Ilma oli lämmin, maa kostea edellis yön sateista. Ilmassa tuoksui kesä. Kävelimme koirun kanssa autioilla kaduilla rauhassa lintujen sirkutuksia kuunnellen.

Kotiin tultuamme huomasin, että Nippukin oli herännyt. Mies olikin yskinyt aika pahan kuuloisesti aamuyöstä lähtien, joten ei ihme. Huikkasin rakkaalle hyvät huomenet, annoin poskelle suukon ja menin keittämään meille aamukahvit.

Kahvittelujen jälkeen menin käymään suihkussa ja sanoin Nipulle, että sen jälkeen lähdetään shoppailemaan. Suihkun jälkeen olo oli todella väsynyt, joten kävin hetkeksi pitkäkseni ja lepuutin silmiäni. Nippu tuli makuuhuoneeseen ja nauroi, että ei minusta ole shoppailijaksi, jos noin väsyttää. Vastasin piikitellen, että nousen ylös heti, kunhan ukko on itse käynyt suihkussa, hänellä kun aina kestää.

Vihdoin pääsimme lähtemään kohti Itäkeskusta, tai Itis tuo on nykyään nimeltään. En ikinä varmasti totu siihen, en edes halua. Uusi Itis on huono verrattuna vanhaan Itäkeskukseen.
Sanoin haluavani ensimmäisenä imetysliivit. Ajattelin, että niitä ei olisi vaikea löytää, luulisi nyt, että imetysliivejä löytyy vaikka miten isoja kokoja. Voi kuinka ihminen voikaan olla väärässä. On kummallista, että isojen tyttöjen kokoja löytyy normaaleista rintaliiveistä, ihan tavallisistakin kaupoista, 95 D E F... Mutta kaikki imetysliivit loppuu kokoon 90D. Miksi? Kiersimme koko Itiksen päästä päähän ja lopulta ostin isoimmat liivit mitkä löysin, samasta paikasta, mistä aloitimme. Itkuhan siinä sitten tuli, kun ei kokoa löytynyt, sen jälkeen olin todella herkillä koko päivän, kaikki itketti.


Kävimme Lastentarvike liikkeessä, mukaan tarttui rintakumit, tuttipullo ja pieni pehmopupu. Olisin ostanut samantien ammeen myös, mutta Nippu ei halunnut lähteä sellaista bussilla raahaamaan, vaan tilaa mielummin netistä. No, ihan ymmärrettävää. Sen jälkeen kävimme Anttilassa ostamassa Stargaten 6. tuotantokauden, joka on puuttunut jo pitkän aikaa kokoelmasta. Sekä Pikku-Britannian DVD-boxin. Kassan jonossa oli tuttu kasvo, jota moikkasimme, ja joka vaihtoi Nipun kanssa numeroita. Aika ällistynyt oli, kun kysyi, että mitäs te nykyään teette, sanottiin, että lapsia. Huomaa, ettei olla vähään aikaan nähty tai pidetty yhteyttä. Koirulle ostimme siankorvarenkaita ja vinkupupu pehmolelun, jolla on pitkät jalat.


Kotona syötiin vähän välipalaa ja mentiin sängylle pötköttämään ja katsomaan uutta Stargatea. Kaikki kolme nukahdettiin sitten siinä. Jonkin ajan kuluttua heräämisestä tein ruokaa. Ruoan jälkeen Nippu kysyi, missä kaikki herkut on? Sanoin, että juuri ajattelin, että pitäisikö sitä pullan paistoon ruveta. Kysyin siinä samalla, että tehdäänkö sopivasti pullaa vai paljon pullaa. Nippu vastasi, että 100! Eli paljon pullaa. Tein ison pullataikinan, joka turposi meilkein kulhon yli. Laitoin taikinan neljään osaan. Kun olin tehnyt puolikkaasta taikinasta kaksi pellillistä korvapuusteja valmiiksi, huomasin, että loppu taikina oli ehtinyt sinä aikana turvota taas lisää. Lopuista pullista tulikin paljon isompia kuin ensimmäisistä. Yhteensä neljä pellillistä korvapuusteja, ei ihan sataa, mutta noin puolet siitä.


Vaavi on ollut tänään hurja. Bussimatkalla kiemurteli masussa aivan villinä, kaupoissa kävellessä tuli pistäviä kipuja yhtenään. Jossain välissä illalla rauhoittui, mutta aina kun tuli koneelle, on möyryäminen ollut hurjaa. Masu liikkuu edestakas selvästi, pystyn näkemään helposti, mille puolelle sitä mentiin taas.Tietyissä asennoissa vauvan liikkeet tekee hieman pahaa, varsinkin jos vauva puskee päällä tuonne alas (niinkuin juuri nyt).

--


perjantai 25. toukokuuta 2012

Pääskysestä ei päivääkään

34+3

Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään!



Tänään tuli bongattua kesän ensimmäiset pääskyset. Nyt se siis on virallista: kesä on täällä!
Vaikka jalat ovat turvonneet kuin pullataikinat ja hikoilen hereillä ja unissani monta litraa hikeä päivässä, en silti vaihtaisi kesää mihinkään. On ihanaa mennä ulos pelkät housut ja paita päällä. Ei takkia, ei painavia kenkiä, jotka pitää änkeä jalkaan väkisin, koska jalka on kasvanut... Ei, vain kevyet kengät, jotka on helppo sujauttaa jalkaan (eikä tarvitse edes sukkia!) ja ohut paita ja housut.
Ensiviikolla menen shoppailemaan itselleni kunnon kesävaatteet, mekko on ehdoton ykkönen listalla!


Nyt on vaunut valittu. Tuommoiset ABC Pramy Lux -yhdistelmävaunut. Toinen vaihtoehto olisi samallaiset liilat/ruskeat, mutta en pidä siitä liilan väristä (luumu). Nuo turkoosi/mustat ovat ihanan pirteät, ja turkoosi on hyvä väri merenneito prinsessalle.

Tänä viikonloppuna maalaan sen pirun pöydän loppuun. Aivan varmasti muuten maalaan!

--

tiistai 22. toukokuuta 2012

Linnanmäellä

34+0

Tänään oli ihanaa käydä siskon kanssa Linnanmäellä kiertelemässä ja ihmettelemässä. Söin hattaraa, pehmistä, metrilakua(mansikka) ja makkaraperunat. Hyvin mahtui masuun kaikki herkut. Vaavi tykkäsi erityisesti hattarasta, rupesi villisti potkimaan kun sitä söin.


Ainoa huono puoli reissussa oli se, että jalat turposi kamalasti kuumuudessa. Jalkaa heiluttaessa oikein näkyi kuinka nesteet hölskyi siinä. Muutenkin jalat tulivat todella kipeiksi paljosta kävelystä.
Kävimme siskon kanssa näköalatornissa. Jouduin hoitamaan kuvaamisen, sillä siskoa pyörrytti niin korkealla.

Hyvin kuitenkin jaksoin vielä käydä nopean pissatuslenkin koirun kanssa, vaikka jalat ovat vieläkin kipeät. Nyt odotan innolla, että Nippu rupeaa syömään iltapalaa, se on merkki siitä, että kohta mennään nukkumaan. Aika väsynyt olo on jo.

--


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Päivä kerrallaan

33+5

Eilen ja tänään on ollut hyvä päivä.

Ei alakuloisuutta, ei itkua. Vain "normaalia" oloa, joka tuntuu muutaman viikon masentelujen jälkeen oudolta. Vähän väliä iskee pelko, että ahdistus palaa huomenna, tai jo illalla, tai ylihuomenna. Sitten yritän rauhoittua ja ajatella vain tätä hetkeä, enkä murehtia tulevasta. Psykologilla käynti taisi oikeasti auttaa.

Nippu rakkaani asensi minulle omaan tietokoneeseensa pelin (Sims Medieval), jota voin pelailla päivisin kun hän on töissä, että aika kuluisi nopeammin. Saan pelata sitä muulloinkin, mutta kun Nippu on kotona, vietän mielummin kaiken mahdollisen ajan hänen kanssaan, kuin tietokoneen ääressä.
Nippu haki myös vanhemmiltaan pinnasängyn reunapehmusteen. Se on vaaleanpunainen, ja siinä on pieniä lampaita. Otan kuvan sitten valmiiksi laitetusta pinnasängystä, kunhan saadaan patja ja muut hankittua.



Pöydän maalausprojekti junnaa paikoillaan edelleen. En voisi oikeastaan maalata muulloin kun Nipun ollessa töissä, sillä Nipulla on siitepölyallergia, ja asunnossa pitäisi tuulettaa todella hyvin, kun on maalaa. Sitten taas yksin en oiken uskalla, kun ne maalihajut käy niin voimakkaasti nenään, että pelkään pyörtyväni, ja kukaan ei sitten ole täällä auttamassa jos jotain käy... No, Nipun allergia on mielestäni menossa parempaan suuntaan, että kai sitä jossain vaiheessa voisi uskaltaa tuulettaa vaikka Nippu kotona onkin. Katsellaan.

Masukki voi kaikesta huolimatta hyvin. Paljon tykkää myllertää äitin masussa ja potkia kylkiluiden tienoille (niinkuin juuri nyt). Alhaalla lantionseudulla tuntuu, kun puskee päätä sinne. Viime neuvola oli 14. päivä, painoa ei ollut minulle tullut kuin 1,5 kiloa 4 viikon aikana ja vaavin sydämen syke 137. Masu kasvaa tasaisesti ja lapsivettä on riittävästi.

--


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äiti

32+5

Viime viikkoina on ollut vaikeaa. Olen tuntenut itseni erittäin yksinäiseksi. Minulla ei ole montaa kaveria, ja nekin jotka minulla on, eivät kysele kuulumisiani. Välillä olo tuntuu niin yksinäiseltä, että tunnen kuihtuvani pois koko maailmasta, sillä kukaan ei huomaa tai kaipaa minua. Toivon, että vauvan syntymä muuttaa tuon tunteen ja tuntisin itseni taas tärkeäksi.

Minulla oli koko elämäni ihminen, joka aina muisti minua ja välitti minusta. Tunnen usein suurta tuskaa ja häpeää kun mietin, kuinka itsestään selvyytenä häntä välillä pidin. Jos voisin, pyytäisin häneltä käytöstäni anteeksi ja viettäisin enemmän aikaa hänen kanssaan...
Mutta se ei ole enää mahdollista.




Olen niin pahoillani äiti, jos joskus tuotin sinulle pettymyksen.
Olen niin pahoillani äiti, jos joskus tuotin sinulle pahan mielen.
Olen niin pahoillani äiti, jos en sinua aina auttanut, vaikka pyysit.
Olen niin pahoillani äiti, kun en ollut siellä silloin kun minua tarvitsit.

Tiedän, että annat minulle anteeksi kaiken, sillä olit paras äiti. 
Hyvää äitien päivää, rakas äiti.

--

lauantai 5. toukokuuta 2012

Vihdoinkin...

31+4

Kevät on vihdoin alkanut, mutta sää on tänään kylmä ja pilvinen.

Sain jatkettua tuota iän ikuista projektia, eli yöpöydän hiominen ja maalaaminen. Olen saanut tänä aamuna hiottua loppuun, nyt pieni tauko ja jossain vaiheessa alkaa pohjamaalin maalaus. En ole maalannut huonekaluja sitten ala-asteen, joten en tiedä yhtään mitä tästä tulee. Hiomisessa oli kamala työ. Pöydässä on niin paljon pieniä koloja ja vaikeita paikkoja, joista ei edes saanut kaikista maalia hiottua. Kunhan työ on valmis, voisin laittaa kuvan tänne, jos siitä tulee näyttämisen arvoista jälkeä...

--


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kymmenen

30+0

Nyt alkaa kymmenen viimeistä viikkoa!

Tuntuu, että vielä on niin paljon tekemättä, mutta en ota paineita nyt. Ulkona sataa, mutta onneksi vettä, eikä räntää.
En voi uskoa, että vauva-arki on kohta todellisuutta. Tahtoisin jo ostella vaippoja ja muita vauvajuttuja.



 Synnytys ei oikeastaan pelota, en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Annan kaiken mennä omalla painollaan, ettei tule liikaa pelkoja moisesta. Tällä hetkellä keskityn vain kesän odotteluun.

--


lauantai 21. huhtikuuta 2012

Västäräkistä vähäsen

29+4

Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään!

Tänään näin kevään ensimmäisen västäräkin. Oikeastaan niitä oli kaksi. Ulkona on jo ihanan lämmintä, koirukin pärjää pidemmän lenkin ilman takkia. Katson aina keväisin säännöllisesti koivunlehtien tilan, ja tänään näin niiden nuppujen hieman auenneen ja lehtien pilkottavan sisältä. Odotan toukokuuta, siitä ne kesän merkit kunnolla alkaa.



Iltapalaksi oli tänään kanelilettuja, mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Koiru halusi syödä kaikki kermavaahdot itse.

Vaavi on koko päivän venytellyt masussa. Välillä tuntuu oikein selvästi, että kyseessä ei ole harjoitussupistus, vaan se on vaavi joka työntää selkää masua vasten. Tuntuu selkeästi vain yksi kova kohta vatsassa, se on vaavi se.

Nippu laittoi jo vaavin pinnasängyn kasaan. En kyllä tiedä miksi, se vie ihan älyttömästi tilaa. Ehkä toinen halusi tuntea tekevänsä edes jotain, pesänrakennusvietti?
Itse laittelin vauvan vaatteita siististi läpinäkyviin muovikasseihin. Aiemmin olivat siellä täällä jätesäkeissä ja muovipusseissa, ja veivät mielettömästi tilaa kaapeista (joista melkein kaikki olen nyt siivonnut). Kasseissa on vetoketjutkin, niissä säilyttää mainiosti vaatteita niin kauan ennen kuin ne otetaan käyttöön. Kassit ovat peräisin peitoista, jotka ostimme pari vuotta takaperin. En raaskinut hävittää niitä, sillä vaikuttivat ihan tarpeellisilta. Ja nyt niille tulikin sitten tarvetta.
(Vaavi puskee taas masua)


Kaikki on niin ihanan vaaleanpunaista! Tässä ei siis ole kaikki! Ulkovaatteet ja kengät ovat vielä erikseen, ja osa sisävaatteista. Taaemmassa kassissa 62-80, etummaisessa 50-74, eli aika sekaisin siellä ovat, mutta riveittäin. Päällimmäiset ovat kaikkein pienimpiä. Noissa pikkupusseissa sukkia, pipoja ja myssyjä. 

--

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Neuvola kuulumisia

29+1


Oma "neuvolatätini" on aina niin mukava ja sydämellinen. Usein herkistynkin siellä paljon enemmän, ja saatan antaa itkuisen ja masentuneen vaikutelman itsestäni. Hän oli selvästi minusta huolissaan tänään, kun tein pienen testin mielialaan liittyen. Asiaa ei auttanut yhtään se, että päiväni alkoi huonosti: unohdin äityiskortin kotiin. Ja siitähän se itku sitten tuli.

En koskaan muista mitään asioita, mitä on saattanut pyöriä mielessä neuvolakäyntien välillä. Yritin eilen illalla kirjata jotain ylös, mutta asiat tulevat yleensä mieleen aina heti neuvolakäynnin jälkeen.

Eniten tällähetkellä masentaa sää. Sillä on keväisin uskomaton vaikutus mielialaani. Keväällä kaiken pitäisi mennä koko ajan kohti kesää, ja heti kun tulee takapakkia (eli räntää, pilvistä, kylmää..), tulee inhottava olo.
Ylipäätänsä paikallaan junnaaminen ahdistaa. Uudesta asunnosta ei ole kuulunut mitään. Kissalle ei meinaa löytyä uutta kotia. Kaikki on jämähtänyt paikoilleen. Pitäisi päästä eteenpäin. Pitäisi päästä tekemään asioita. Kaikki asiat vain odottaa, että saan toisen asian ensin hoidettua pois alta, ja osa asioista ei etene, koska en itse voi edes vaikuttaa niihin...

No, fyysisin puolin kaikki on kunnossa. Niin minulla kuin vauvalla.

Paino: liikaa. 4 viikon aikana tullut 2.8 kiloa, joista 800g ei johdu läskeistä.
RR: 109/81, minulla ei näköjään ole taipumusta korkeaan verenpaineeseen, arvot olleen hyvät koko raskauden.
HB: 126 (kuulemma hyvä)
Kohdunpohjan korkeus: 28cm, eli hieman yli keskikäyrän
Sydämen syke: +
Vauvan liikkeet: ++

--

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Äitiyspakkaus

28+6

Hain postista tänään äitiyspakkauksen. Se oli painava ja vaikea kantaa rappusia ylös. En erityisemmin innostunut sisällöstä, vaatteet olivat harmaita, ruskeita, valkoisia, vihreitä ja sinisiä, eli pojille suunnattuja? Onneksi on kasapäin vaaleanpunaista höttöä, ettei tarvitse vauvan olla hölmön värisissä vaatteissa. Pakkauksesta tuli kyllä mukana tarpeellistakin tavaraa, se on ihan hyvä.


--

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Vauvan vaatteet

28+4

Tänään tuli kasoittain vauvan vaatteita meille. Nipun vanhemmilta. Samalla tuli hoitopöytä, pinnasänky ja ammeen jalat.

Laitan tässä pari kuvaa vaatteista. Nämä siis pienimmästä päästä. Vaatteita tuli kerralla koko vauvan ensimmäiselle vuodelle.




En malta odottaa vauvan syntymää!

--

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Pienempi kuin kolme

28+3

Tänään on ollut ihana päivä. Tehtiin Nipun kanssa pizzaa, jonka jälkeen köllöteltiin sängyssä vierekkäin massut täynnä. Nippu hieroi hartioita ja oli hellät pusuttelu hetket.

Tämmöisistä päivistä olen aina niin kiitollinen.

--

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Ärtymys

28+1

Tuntuuko sinusta, että hormoonit mellakoivat kehossasi ja heittelevät mielialaasi? Ailahteletko naurusta itkuun ja raivosta riemuun niin nopeasti ettet itsekään pysy perässä? Hormoonit voivat olla vähän rasittavia, mutta samalla uskomattoman tärkeitä.
 
Tänään on ollut T-Y-L-S-Ä-Ä! Oikein raivostuttanut ja turhauttanut koko illan, ei ole mitään tekemistä. Luulen, että kaikki tämä johtuu väsymyksestä. Nukuin yöllä huonosti ja heräsin todella aikaisin aamulla, vaikka en edes mennyt töihin. Sitten nukuin pitkät päiväunet. Koko päivän on ollut voimaton olo, pullatkaan ei onnistunut hyvin, niistä tuli sitkeitä, eikä taikina kohonnut yhtään...
Toivon, että huomenna olisi parempi päivä...tämän päivän voisi heittää roskikseen!

--

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kiiltävä Keittiö

28+0

Ah, tätä olen odottanut: pesänrakennusvietti siivouksen muodossa.

En muista milloin, vai onko millonkaan, kettiö on ollut meillä näin siisti. Ei astian astiaa missään, pienet muruset ja vesipisarat pyyhkäistään samantien tasoilta, kun käyn keittiössä. Muille tämä saattaa kuulostaa normaalilta, mutta minulle ei. Olen luonteeltani laiska, eikä minua sen kummemmin häiritse jos keittiö on sikin sokin. Toista on nyt. Nyt astiat pitää aina huuhdella ennen kuin ne laitetaan tiskipöydälle odottamaan astianpesukoneeseen pääsyä. Enkä edes kaihda käsin tiskaamistakaan.




Kaikista kummallisinta tässä on, että minä nautin siitä! Ruokailun jälkeen paras vaihe ei ole sohvalle lössähtäminen, vaan jälkien korjaaminen keittiöstä. Tunnen itseni hulluksi, tämä ei ole normaalia. Mutta aioin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää, ja toivottavasti kestää pitkään. Olen päättänyt, että teen asioita vain jos ne tuntuvat hyvältä, vain jos HALUAN tehdä ne, silloin siivoamisesta ei tule inhottavaa oloa, vaan se tuottaa mielihyvää.

Taidampa mennä pesemään koneellisen pyykkiä nyt!

--

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Yksin

27+5

Pääsiäsloman kunniaksi Nippu lähti kavereita tapaamaan. Eli juomaan. Vaikka Nippu ei koskaan juo paljoa ja tulee ajoissa kotiin, jäi minulle silti haikea mieli. Jos minä saisin päättää, olisimme yhdessä 24/7...

Heti kun Nippu lähti, tuli kauhea hätä ja ikävä. Itku. Pahamieli.

Tottakai haluan, että hän voi pitää hauskaa ja nähdä kavereita, mutta en voi tunteilleni mitään. Ja ehkä on ihan hyvä, että minulle tulee näin voimakkaat tunteet kun olemme erossa, se kertoo sen, että rakastan häntä paljon.


perjantai 6. huhtikuuta 2012

Tortilla Perjantai

Maailman herkullisimmat tortillat


Täyte:

- 400g jauhelihaa
- 1 pss itämaisia wokkivihanneksia
- 1 prk ananasta
- 1 prk tomaattimurskaa
- 1 pss taco maustetta
- jalapenoja
- tabascoa
- soijakastike

Lisäkkeet:    

- jäävuorisalaattia
- miniluumutomaatteja
- kurkkua
- jalapenoja
- punasipulia

(ja tietysti tortilla lätysköjä)


Valmistus:



Ruskista jauhelija. Laita se odottamaan erilliseen kippoon.




 Kuumenna öljy pannulla. Lisää siihen n. 2 tlk currya. Lisää jäiset wokkivihannekset. Paista kunnes wokit ovat sulaneet.




 Lisää joukkoon ananakset ja ananasmehu. Kypsennä kunnes neste on haihtunut. Lisää sitten soijakastiketta oman maun mukaan. (Itse käytän aika reilusti)


Sekoita joukkoon aiemmin ruskistamasi jauheliha, sekä taco mausteseos.


Lisää tomaattimurska,


sekä jalapenot. Valmiin tuotoksen pitäisi näyttää jokseenkin tältä.

Lisäkkeet.


Toivottavasti maistui!

--