Tulihan se sieltä

Päättihän se pikku "papu" tulla ulos viimeinkin :)

Rakas tyttäreni syntyi 8.7, painoi syntyessään 3865g ja oli 49cm pitkä. Minulle tehtiin kiireellinen sektio, kirjoitan synnytyskertomuksen myöhemmin (kun en ole näin väsynyt).

Papu näytettiin minulle heti punnituksen jälkeen.

Ensimmäisenä päivänä osastolla.

Kotona ensimmäistä päivää. Koiru tutustuu tulokkaaseen.

Luonnetta tytöllä riittää, ja tahtoa. Rintaruokintasta olen luopunut jo osastolla. Tyttö on niin malttamaton, ettei jaksa rinnalla olla. Suuttuu tisseille kun sieltä ei tule kunnolla ja tarpeeksi nopeasti. Herätessä on tasan 5 minuuttia aikaa laittaa korviketta tai äidinmaitoa pulloon, lämmittää ja saada se suuhun, muuten tulee kamala huuto! Ja eihän sitä koskaan kerkiä, joten huuto siitä aina tuleekin. Minua ei haittaa maidon pumppaaminen pulloon yhtään, tämä järjestely käy hyvin meille molemmille.

Papulla on oikeassa poskessa pieni hymykuoppa, joka tulee näkyviin aina kun tytölle tulee refleksihymy. En malta odottaa oikeita hymyjä, jo nyt nuo pienet hymynpoikaset ovat niin valloittavia että! Tyttö näyttää aivan isältään ja on myös samaa luonnetta, sen huomasi hyvin eilen: Illalla papu oli erittäin levoton ja pissasi monta kertaa, huusi ja kitisi. No isillä meni hermot. Sanoin, että tämmöisiä nämä vauvat oikeasti ovat, eivät ne aina osaa olla kiltisti. Minulta papu lienee perinnyt ainoastaan hiusten värin.

--