Vauva on puskenut ja potkinut masussa koko illan, eikä tunnu rauhoittuvan millään. Onko se hyvä merkki? Kävin tänään toivottavasti viimeisessä neuvolassa. Sijainen sanoi, että on hyvä merkki, jos vauva tuntuu "poraavan" itseään alaspäin. Sitä se tuntuu todellakin tekevän.
On ihanan epämukava olo, kun vauva liikuskelee. Pitäisi vaan saada supistuksia, vesien menoa, limatulpan lähtöä... jotain. Toivonko liikaa, jos toivon, että tänä yönä tapahtuisi jotain? Aikooko vauva sittenkin olla viikon vielä sisällä, niinkuin alunperin olin toivonut? Onko liian myöhäistä muuttaa sitä toivetta? Muuten ei haittaisi odottelu, jos jaksaisin vaikka siivota, tai edes piirtää, tai pelata edes koneella, mutta kun en jaksa tehdä mitään, en edes nukkua... aika käy pitkäksi ja on niin tylsää. Olen liian levoton lukemaan kirjaa, tai täyttämään ristikkoa, tai katsomaan elokuvaa.
Toiveet synnytyksestä katoavat heti kipujen ja vauvan liikkeiden hävitessä, ehkä minusta ei koskaan tulekaan äitiä?
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti