Tässä alkaa mennä hermot. Se, että ihmiset sanovat minulle, että vauva tulee kun on tullakseen, ei ole yksikään jäänyt tulematta, ei auta tai lohduta minua ollenkaan. Ärsyttää vain enemmän. En jaksa, tai minua ei enää edes kiinnosta tehdä mitään. Tiskit kerääntyvät taas tiskipöydälle, kun minä en ole niitä sieltä korjaamassa astianpesukoneeseen. Ei sillä, että tässä huushollissa olisi kaksi aikuista...
Tänään on taas pakko päästä ostamaan jotain. Se on ainoa asia, mikä auttaa tähän ahdistukseen. Aion suunnata Tarjoustaloon, siellä oli isoja säilytyslaatikoita 3 kpl 10e, niitä olenkin tarvinnut, mutten raaskinut ostaa, kun oikea hinta on lähes 7e/kpl... Ne sopivat kätevästi sohvamme säilytystilaan.
Toinen mikä auttaa tähän oloon on ajatus siitä, että tänään on kuukautiskiertoni ja ensimmäisen ultran mukaan 40+1... No, se ei auta paljoa, mutta edes vähän.
Nyt lähdemme koirun kanssa apteekkiin ostamaan punkkipantaa...
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti