Viime viikkoina on ollut vaikeaa. Olen tuntenut itseni erittäin yksinäiseksi. Minulla ei ole montaa kaveria, ja nekin jotka minulla on, eivät kysele kuulumisiani. Välillä olo tuntuu niin yksinäiseltä, että tunnen kuihtuvani pois koko maailmasta, sillä kukaan ei huomaa tai kaipaa minua. Toivon, että vauvan syntymä muuttaa tuon tunteen ja tuntisin itseni taas tärkeäksi.
Minulla oli koko elämäni ihminen, joka aina muisti minua ja välitti minusta. Tunnen usein suurta tuskaa ja häpeää kun mietin, kuinka itsestään selvyytenä häntä välillä pidin. Jos voisin, pyytäisin häneltä käytöstäni anteeksi ja viettäisin enemmän aikaa hänen kanssaan...
Mutta se ei ole enää mahdollista.
Olen niin pahoillani äiti, jos joskus tuotin sinulle pettymyksen.
Olen niin pahoillani äiti, jos joskus tuotin sinulle pahan mielen.
Olen niin pahoillani äiti, jos en sinua aina auttanut, vaikka pyysit.
Olen niin pahoillani äiti, kun en ollut siellä silloin kun minua tarvitsit.
Tiedän, että annat minulle anteeksi kaiken, sillä olit paras äiti.
Hyvää äitien päivää, rakas äiti.
--
Onpa ikävää, että sulla on tollaisia fiiliksiä. Ajattelepa, miten tärkeä olet jo tässä vaiheessa, kun kannat uutta elämää sisälläsi.
VastaaPoistaOlisko teidän kaupungissa mitään uusien äitien ryhmää, josta voisit löytää uusia kavereita?