Ah, tätä olen odottanut: pesänrakennusvietti siivouksen muodossa.
En muista milloin, vai onko millonkaan, kettiö on ollut meillä näin siisti. Ei astian astiaa missään, pienet muruset ja vesipisarat pyyhkäistään samantien tasoilta, kun käyn keittiössä. Muille tämä saattaa kuulostaa normaalilta, mutta minulle ei. Olen luonteeltani laiska, eikä minua sen kummemmin häiritse jos keittiö on sikin sokin. Toista on nyt. Nyt astiat pitää aina huuhdella ennen kuin ne laitetaan tiskipöydälle odottamaan astianpesukoneeseen pääsyä. Enkä edes kaihda käsin tiskaamistakaan.
Kaikista kummallisinta tässä on, että minä nautin siitä! Ruokailun jälkeen paras vaihe ei ole sohvalle lössähtäminen, vaan jälkien korjaaminen keittiöstä. Tunnen itseni hulluksi, tämä ei ole normaalia. Mutta aioin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää, ja toivottavasti kestää pitkään. Olen päättänyt, että teen asioita vain jos ne tuntuvat hyvältä, vain jos HALUAN tehdä ne, silloin siivoamisesta ei tule inhottavaa oloa, vaan se tuottaa mielihyvää.
Taidampa mennä pesemään koneellisen pyykkiä nyt!
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti