Tänään oli äitini siunaustilaisuus. Saatoimme pienessä seurueessa äidin matkaan.
En usko Jumalaan, tai elämän jälkeisen elämään, mutta myönnän, että ajatus sielujen vaelluksesta elämän jälkeen tuo lohtua. Mielessäni kuvittelen, että äiti tapaa nyt jo aiemmin edesmenneet ystävänsä ja sukulaisensa, sekä rakkaan koiransa Topin, ja on saanut rauhan levottomalle sielulleen.
Vaikka saatoimme hänet eteenpäin, en silti ajattele, että olisimme luopuneet hänestä. Hän elää yhä kanssamme, hän elää muistoissamme, ikuisesti.
Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin
Siemen niin pian maasta kasvaa auringonkukaks silmissäin
Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin
Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin
--
Voi ei. Otan osaa suruun. En tiennyt että olit menettänyt läheisen. Saako kysyä miten se tapahtui? :(
VastaaPoistaEn viitsi tässä kertoa.
VastaaPoista