Nuhanenä

7 viikkoinen

Pieni tyttäreni sairastui elämänsä ensimmäiseen nuhaan. Nenä on tukossa ja limaa valuu nieluun. Olen hoitanut pikkunuhaa vauvan nenäsumutteella, nenätipoilla ja nenäfriidalla. Nenäfriida on Amandan mielestä hauska kapistus. Kun äiti imee räkää sieraimesta, Amandaa alkaa aina naurattaa. Räkää ei tule paljoa, mutta pienikin määrä voi tuntua pahalta pienessä nenussa. Nenäsumute taas ei ole hauska kapistus ollenkaan. Iso suihkaus nenään säikäyttää tytön aina perusteellisesti. Ensimmäiset kerrat puhkesi itkuun samantien, mutta nyt ainoastaan heiluttaa käsiä paniikissa. Kaikki on kuitenkin ohi 10 sekunnissa, jonka jälkeen pääsee äidin syliin rauhoittumaan.

--

Yökyläilijä

6 viikkoinen

Amanda pääsi sunnuntaina Nipun vanhemmille yökylään. Juhlimme tuona iltana Nipun kanssa 4-vuotista yhteiseloamme käymällä syömässä ravintolassa, sekä juomalla hyvää juomaa ja nauttien toistemme seurasta. Ilta oli mahtava, vaikka välillä ikävä pääsi yllättämään.

Nyt olemme kotona ja talo tuntuu tyhjältä ilman pikku prinsessaa. Kohta haemme pikkuisemme takaisin, olemme olleet liian kauan erossa.

--

Muisto menneistä ajoista

5 viikkoinen

Sain muistutuksen siitä, kuinka tyhjää elämäni on ollut ennen lasta. Mandy on nukkunut lähes koko päivän. Olen saanut päivällä tehtyä päivittäiset tehtävät (pyykin pesu, astioiden pesu, pullojen pesu), sekä nukuttua illalla tunnin jo kahteen otteeseen.

Tylsää.

Elämä totisesti oli tylsää. En ymmärrä miten olen säilyttänyt järkeni kaiken sen tekemättömyyden keskellä. Olen yrittänyt täyttää sitä tyhjiötä eri keinoin: syömällä, juomalla, laihduttamalla... Loppujen lopuksi kaikki se on tuntunut turhalta.

Tälläisinä hetkinä muistan, että olen aina halunnut lasta ja osaan taas arvostaa kaikkea tätä, vaikka väsyttäsi nousta yöllä ylös syöttämään pientä rakasta.

 

--

Hymy

1 päivä vajaa 1kk

Amanda heräsi aamupäiväunilta erittäin suloisesti. Kun isi otti tytön syliin, puhkesi pieni prinsessa hymyilemään. Hymyä kesti pitkään, vaikka ilme vaihtuikin välillä hämmästykseksi. Mutta isin kannustuksella tuli aina vain uusi ja uusi hymy.

 

--

Amanda

4 viikkoinen

On omituista ajatella, että minulla on lapsi. Tytär. On omituista ajatella, että tuo elämä on kasvanut sisälläni ja nyt se kasvaa silmissäni. En vieläkään aina käsitä arjen kaaoksessa, että tuo pieni elämä on tullut minusta.

Pää lyö tyhjää joka päivä. Jopa päivän ruokalistan miettiminen käy liian haasteelliseksi. En osaa enää istua paikallani ja syödä lämmintä ateriaa. Jos teen niin, hotkin, koska en tiedä milloin joudun taas nousemaan ja ottamaan tuon pikkuisen syliini.

Tuutulaulut saavat minut itkemään. Niiden laulaminen hänelle tuottaa tämän takia vaikeuksia. Minun pitää vain laulaa samaa laulua monta kertaa ja olla ajattelematta sanoja. Amanda pitää Sininen uni -laulusta. Yritin opetella sen sanoja jo raskausaikana, mutta ne eivät jääneet päähän. Nyt muistan ne vain muutaman harjoittelukerran jälkeen.

Uusi puuhamatto on kiva.

--